Sielunpalautus terminä

Shamanistissa traditioissa sielunpalautus kuvastaa termiä, jossa sielun osasia tuodaan takaisin. Sielun sirpaloitumista voi tapahtua kollektiivisella tasolla, kun on esimerkiksi sotia tai luonnonkatastrofeja, jotka vaurioittavat kokonaisia kansoja tai yhteisöitä. Yksilötasolla sirpaloitumista voisi kuvata kun yksilö kokee traumaattista tapahtumaa, joka aiheuttaa dissosiaatioita. Tykkään sielunpalautus termistä, koska palautamme muistiimme jotain jo unohtunutta, mutta ei kokonaan kadonnutta. Se ei ole uudelleen keksimistä, vaan syvän unohduksen kokeneen tietoisuuden takaisin tuontia.

Mitä on feminiininen energia

Feminiininen energia edustaa Yangin vastakohtaa Yiniä. Siihen liitetään tunteet, intuitiivisuus, empatia, aaltoileva liike.  Feminiiniä kuvataan usein merenä, kun maskuliini on vakaa maaperä, kallio. Feminiinin ominisuuksiin liitetään myös hoivaaminen, vastaanottavuus, pehmeys.

Milloin femiini energia oli arvostetumpi?

Patriarkaalisen maailmankuvan vakiinnuttua maatalouden myötä 2000-4000 ekr (riippuen maantieteellisestä sijainnista) myös feminiini energian arvostus hiipui. Jos ennen naisia on pidetty elämää antavina jumalattarina, nousi nyt patriarkaalisen järjestyksen mukainen roolitus. Naisten asema vakiintui voimakkaammin miehisen vallan alle. Jumalattarien palvominen loppui ja näitä uskontoja alettiin pitämään likaisina pakanauskoina. Monoteististen uskontojen yleistyessä myös kaikkea valtaa uhkaavaa alettiin hävittää.

Feminiinin energian laadut on oltava yhtä arvostettuja kuin maskuliinin energian laatujen, jotta tasapaino voidaan löytää. Jos halveksumme työelämässä feminiinin piirteitä ja annamme niille vähemmän arvoa yleisten arvojen mukaan, on tasa-arvon suhteen vielä tehtävää.

Tarkoitus ei ole luoda uudestaan vanhoja kulttuureja, jossa palvomme vain jumalatarta vaan tuoda naisen asema siihen, jossa se nähdään yhtä hyvänä ja arvostettuna kuin miehen. Kuitenkin kun katsomme nykyistä maailmanmenoa ja näemme patriarkaalisen järjestelmän luontotuhon ja markkinatalouden vallan, ei luonnonvarojen raiskaus voi jatkua. Tarvitsemme isoja muutoksia, jotta voimme jatkaa elämistä tällä pallolla. Patriarkaalinen järjestelmä on vallinnut ylivallan ja riiston keinoin. Kun heräämme luonnon arvotukseen ja haluamme muutosta, tarvitsemme tasapainoisia keinoja elää yhteisöinä.

Noitavainot ja feminiinin kollektiivinen trauma

"Kollektiivinen trauma on ryhmää tai yhteisöä koskeva emotionaalinen tai psykologinen haavoittuvuus, joka on seurausta yhteisesti koetusta, usein yhteisön historian osaksi muodostuvasta, traumaattisesta kokemuksesta, kuten sodasta, luonnonkatastrofista tai sorrosta. Tällainen kokemus vaikuttaa yhteisön jäsenten kollektiiviseen muistiin ja voi periytyä sukupolvelta toiselle, ilmentyen esimerkiksi jaettuna ahdistuksena, pelkoina tai identiteettiä muokkaavina kokemuksina. Mitä se tarkoittaa käytännössä?"

• Jaettu kokemus: Trauma on koettu ryhmän tasolla, ei vain yksittäisten ihmisten.

Naisten kokemia kollektiivisia traumoja on useita. Noitavainot ovat yksi niistä. Noitavainot ovat olleet pitkäkestoinen, traaginen ja syvää kollektiivista traumaa aiheuttava ajanjakso. Naiset, joita pidettiin parantajina, kätiöinä ja yhteisön auttajina, olivatkin pakanauskoisia, taikavoimia omaavia noitia. Noidat saatiin polttaa ja tappaa, jos heiltä saatiin tunnustus, usein kidutuksen avulla. Noitavainot kestivät satoja vuosia keskiajalta aina 1700-luvulle asti. Monet kantavat mukanaan vielä selittämättömiä pelkoja noiden aikojen vuoksi. Eikä ihme, sillä kirkko on omilla opeillaan pitänyt huolen, että parannus keinoja omaavat naiset ovat leimattu pahojen henkisen kanssa yhteistyötä tekeviksi pakanoiksi. Kirkon vallan takia se mitä pidettiin jumalan totuutena, sitä oli myös kansan toteltava. Noitavainojen aikaan tapettiin myös miehiä, joita syytettiin taikauskosta. Noitavainot eivät ole siis yksinomaan hyökkäys naisten parantajuutta vastaan. Kuitenkin, kun meihin on iskostettu vuosisatojen ajan ajatusta kuinka parantaminen ja "hiilaus" tapahtuu paholaisen avustuksella ei siis mikään ihme, että kannamme mukanamme jälkiä siitä meidän solumuistissa ja sielun kokemuksissa. Ylisukupolvinen traumatisoituminen ja sen tutkiminen todistaa, kuinka trauma kulkee sukulinjoissa.  https://yle.fi/aihe/a/20-307954

– Epigenetiikan tutkimukset ovat antaneet viitettä, että joukko sisäisiä ja ulkoisia ympäristön tekijöitä voi muuttaa geenien ilmentymistä joissakin tapauksissa jopa pitkäaikaisesti. Tutkimuksia on tehty sekä ihmisillä että eläimillä. Tulokset ovat alustavia ja johtopäätöksien varmistuminen tulee vielä viemään aikaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että trauman vaikutuksia voi siirtyä suoraan jälkeläiseen solujen muutoksien myötä.

– Tunnettu asia on, että siirtymistä voi tapahtua varhaisessa vuorovaikutussuhteessa. On siis mahdollista, että sukupolvien välinen siirtyminen voi tapahtua monella tasolla: neuraalisesti, hormonaalisesti, kognitiivisesti ja käyttäytymisen kautta yli sukupolvien.

Se että kirkon aiheuttamasta traumatioisoinnista ei ole puhuttu, pidentää se traumasiirtymän jatkumoa.

Feminiinin sielunpalautus eheyttää naiseuden historiaa niin kollektiivisella kuin yksilötasolla.Yksilön muutos vaikuttaa kollektiiviin ja tutkimusten mukaan vaikutamme aina läheisiimme tiedostamatta. Energiatasolla tapahtuneet muutokset heijastuvat sukulinjoihin kuin sielunmuistiin.